perjantai 26. syyskuuta 2008
Ensi syksyä odottaa kuin oksennusta
ja se on kamalaa olo ei helpota - se ei helpota. Syysflunssa ja stressi - pelastusauton äänet nostaa hartiat. Serkku soitti ja kysyi kuinka pärjään... Hän pohtii Viiman kouluun menoa - se pelottaa häntäkin. Maailma on muuttunut. Jotain on rikki. Ei ole vastauksia ja en välitä kuunnella enää selityksiä saatika tapahtumia. Annan olla ja koetan unohtaa - ja odotan jo valmiiksi ensi syksyä kuin oksennusta - anna hyvän kiertää toimiin valitettavan heikosti - mutta pakko on yrittää ohuenakin, ääni painuksissa ja flunssaisena.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti