maanantai 29. syyskuuta 2008

Anoppi ja neulonnan lahja...

Mies kysyi: Paljonko tähän neulonta harrastukseen kuluneen rahaa? Olipa muuten typerä kysymys - vastasin ja totesin perään, että eihän sitä tiedä miten paljon jaksaa ja ehtii tehdä. Mutta totta toinen puoli - minä kun aina manaan, että hän on se tyyppi joka innostuessaan soitta oitis maahantuojille ja hankkii viimeisen tekniikan mukaiset varusteet - oli kyse sitten kulmahiomakoneesta tai sukelluksesta (onneksi uusia harrastuksia aikuisilla tulee vähemmän:-) - niin niinhän minäkin toimin. Jo 3. netti lanka tilaus menossa ja nyt katselen jo Jenkki lankojen sivuja... hulluus. Päätän, että nyt teen nämä mitä mulla on pois ja sitten katson lisä. Mutta nyt jo huomaan ihastuneeni Bambon ja tiedän etten pidän kovin paksun langan työstämisestä. Kaikki tämä kahdessa viikossa:-) - että saattaahan sitä lankaakin kulua:-D.

Anoppi on kova neulomaan - viimeiset viisi vuotta olen saanut vastailla kysymyksiin lasteni neulevaatteista ja sukista. Minä olen ideoinnut joitakin juttuja ja hän sitten toteuttanut. Hän on kutonut ideastani Käärystimiä (siis käsivarsi säärystimiä) - tottulakin (koko perheelle - käyttö aika vain joulukuu). Silkkivillainen rintojen lämmitin imetykseen oli hänelle haasteellinen, mutta siitä tuli hieno - minä vaan huovutin sen (todella isossa vahingossa) nukke äidille sopivaksi suuren saadattelun saattelemana. Anopin - tuollaiset ovat katoava asia - tämä harrastus toivottavasti takaa neulovan Anopin lasteni puolisoille.

Ei kommentteja: