Anoppi ja neulonnan lahja...

Mies kysyi: Paljonko tähän neulonta harrastukseen kuluneen rahaa? Olipa muuten typerä kysymys - vastasin ja totesin perään, että eihän sitä tiedä miten paljon jaksaa ja ehtii tehdä. Mutta totta toinen puoli - minä kun aina manaan, että hän on se tyyppi joka innostuessaan soitta oitis maahantuojille ja hankkii viimeisen tekniikan mukaiset varusteet - oli kyse sitten kulmahiomakoneesta tai sukelluksesta (onneksi uusia harrastuksia aikuisilla tulee vähemmän:-) - niin niinhän minäkin toimin. Jo 3. netti lanka tilaus menossa ja nyt katselen jo Jenkki lankojen sivuja... hulluus. Päätän, että nyt teen nämä mitä mulla on pois ja sitten katson lisä. Mutta nyt jo huomaan ihastuneeni Bambon ja tiedän etten pidän kovin paksun langan työstämisestä. Kaikki tämä kahdessa viikossa:-) - että saattaahan sitä lankaakin kulua:-D.

Anoppi on kova neulomaan - viimeiset viisi vuotta olen saanut vastailla kysymyksiin lasteni neulevaatteista ja sukista. Minä olen ideoinnut joitakin juttuja ja hän sitten toteuttanut. Hän on kutonut ideastani Käärystimiä (siis käsivarsi säärystimiä) - tottulakin (koko perheelle - käyttö aika vain joulukuu). Silkkivillainen rintojen lämmitin imetykseen oli hänelle haasteellinen, mutta siitä tuli hieno - minä vaan huovutin sen (todella isossa vahingossa) nukke äidille sopivaksi suuren saadattelun saattelemana. Anopin - tuollaiset ovat katoava asia - tämä harrastus toivottavasti takaa neulovan Anopin lasteni puolisoille.

Ensi syksyä odottaa kuin oksennusta

ja se on kamalaa olo ei helpota - se ei helpota. Syysflunssa ja stressi - pelastusauton äänet nostaa hartiat. Serkku soitti ja kysyi kuinka pärjään... Hän pohtii Viiman kouluun menoa - se pelottaa häntäkin. Maailma on muuttunut. Jotain on rikki. Ei ole vastauksia ja en välitä kuunnella enää selityksiä saatika tapahtumia. Annan olla ja koetan unohtaa - ja odotan jo valmiiksi ensi syksyä kuin oksennusta - anna hyvän kiertää toimiin valitettavan heikosti - mutta pakko on yrittää ohuenakin, ääni painuksissa ja flunssaisena.

Aloitelma on lopetelma:-D

Villoosit valmiina koitoksiin -

tosin huomenna taitaa olla aika tumma päivä -

yleissävyltään.

Värikylvyssä kävelyllä...

Syksy on kummallinen - sen tunnistaa aina omakseen. Tulee syysflunssa, kolean kirpakat aamut, tähti taivas, kalenteri täyttyy - pian merkintöjä on jo marraskuulle - jouluun asti ja tulee kyselyitä milloin vietetään joululomia - syksy eletään pois... Nautitaanko siitä? Liian vähän luulen... Kun usva kalsana hiipii vielä auringon lämpimälle niitylle ja valtaa alleen alavan solan - auton valot syttyvät, että näkee pelata jalkapalloa ja kävelijän valokeilaan osunut heijastin kääntää maalivahdin pään - "Kattokaa Tulikärpänen!" Aikuinen tyttö poistuu paikalta neulomaan:-)

Katastrofin ainekset...

näytös alkaa pian. Menen katsomaan dokkaritaidetta innoittajani ja guruni arvojen avaamisesta ja vaalimisesta. Hym... Kiinnostavaa ja kutkuttavaa - todennäköisesti olen valaistunut kun palaan sieltä:-)
http://www.katastrofinaineksia.info/

Aloitelma :-)

Työ on hämmentävä asia - varsinkin ihmistyö. Sen aallokon määrää on vaikea kuvata mitä lähes 200 asiakas kohtaamista saa aikaan 7 tunnissa.

Ja onneksi sieltä pääsee pois ja kotiin - Tuulen ja Viiman touhuja ja juttuja jakamaa.

Illalla aloitin Aloitelman - Työ nimenä Vilossi eli villainen lämpökalossi.

En olisi kuuna uskonut neulovani :-)

Tästä se alkaa...

Tuulen ja Viiman kesyttämänä ja Kanervan kannustaman - jahka saan tämän toimimaan - osana eloa ja oloa.

Kummallista - kun on vaihtoehtoja on helpompaa päättää. Vaikka se päätös olisi se sama niistä vaihtoehdoista huolimatta... Ja sekin on jotenkin tylsää kun on vain tämä 24 h jne... juttu - kun on niin paljon kiinnostavaa - ja pitää päättää ja valitakkin.